Kunnilla on mahdollisuus tunnistaa ja hyödyntää paikallisia valmiuksia yhteisöjen ja kuntalaisten energiatoimijuuden lisäämiseksi. Aktiivisilla energiayhteisöillä voi olla myös vaikutuksia kuntien elinvoimaan yhteiskunnan murrosaikoina.
Yhteisöenergia on nostanut päätään eri puolilla Eurooppaa, kun asukkaat voivat entistä ketterämmin osallistua energian tuotantoon, jakamiseen, varastointiin ja joustoon. Uuden valtuustokauden kynnyksellä energiayhteisöjen vahvistamisen voi kunnissa nähdä yhtenä keinona ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
Suomessa on keväällä 2025 yhteensä lähes 400 rekisteröityä energiayhteisöä. Niistä suurin osa on viime vuosina perustettuja kaupunkien taloyhtiöiden aurinkosähkön jakamiseen perustettuja yhteisöjä, joiden rinnalle on alkanut kehittyä lämpöenergiayhteisöjä, joissa lämpöpumpuilla tuotettua energiaa jaetaan paikallisesti.
Pitkä historia on myös osuuskuntaliikkeen peruja olevilla lämpöosuuskunnilla ja maatilojen biokaasuyhteisöillä, joita on kuitenkin harvakseltaan. Miten paikallisia valmiuksia voisi tunnistaa kattavammin?
Voimien yhdistämisessä on onnistunut esimerkiksi Gotlannin paikallisyhteisö kiertotaloustyössään: kotitaloudet kierrättävät biojätteen, paikallinen yritys tuottaa biokaasua siitä ja maanviljelyssä syntyvistä aineksista, toinen paikallinen yritys uudistaa autoja biokaasukäyttöisiksi ja kunta ostaa biokaasun, jolla paikallisbussit kulkevat. Muodostuu paikallinen energiayhteisö, joka toimisi mallina myös Suomen kunnille.
Yhteistyö rakennettava paikallisista lähtökohdista
Kuntien historiat, toimijaverkostot ja tilanteet ovat moninaisia, joten yhteistyö on rakennettava aina paikallisista lähtökohdista. Monimutkaisessa ja kriisien sävyttämässä ajassa voi olla hyödyksi pysähtyä välillä pohtimaan, mitä voimavaroja kunnan alueelta löytyy ja miten eri toimijoiden yhteyksiä voidaan vahvistaa.
Kuntien energialaitokset ja kunnalliset jakeluverkot ovat luoneet perustan kattaville energiapalveluille, mutta vapautuneilla energiamarkkinoilla ja nykyisessä ilmastotyössä kuntien rooli on ollut muutoksessa.
Kuntien tehtävänä on luoda edellytykset hyvinvoinnille
Kuntiin kohdistuu kasvavia odotuksia yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi esimerkiksi koulutuksen, työllisyyden ja ympäristön heikkenevän tilan alueilla. Monikriisi korostaa tarvetta myös kriisivalmiuteen. Samaan aikaan hyvinvointialueiden tuoma tehtäväkentän muutos on kutsunut kuntia määrittelemään moninaisia roolejaan uudelleen. Kunnan tehtävä edistää asukkaidensa hyvinvointia ei tarkoita enää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä vaan korostuneesti hyvinvoinnin pitkäaikaisten edellytysten rakentamista.
Monet Suomen kunnista ovat asettaneet ilmastotavoitteita, joiden tavoitevuodet lähestyvät vauhdilla. Paikalliset infrastruktuuri- ja maankäyttöpäätökset ovat monesti kuntalaisten ilmastotyön ”päänäyttämö”. Miten saada alueen ihmiset, yritykset, kansalaistahot ja muut toimijat määrittelemään yhteistä suuntaa ja toimimaan sen eteen?
Yhteisöenergia on ilmastotyön osa-alue, joka on toistaiseksi saanut vähän huomiota. Kuntalaisten ja yritysten muodostavat energiayhteisöt ovat olleet osa EU:n energiasääntelykehikkoa jo vuosikymmenen alusta saakka ja myös osa Suomen energiamarkkinoita vuodesta 2023 alkaen. Energiayhteisöissä jäsenet voivat yhteisesti osallistua päästöttömän energian tuotantoon ja jakamiseen.
Energiayhteisöt voivat saada hyvin moninaisia muotoja ja niiden perustaminen edellyttää paikallisten olosuhteiden tarkkaa huomioimista. Suomessa jokainen kunta on yksilö, jolla on vastuu esimerkiksi alueensa maankäytön suunnittelusta. Siksi myös kunnilla voi olla monenlaisia rooleja energiayhteisöjen muodostamisessa.
Yhteisöenergian mahdollisuuksien ja edellytysten tunnistaminen
Ensimmäinen askel: Yhteisöenergian mahdollisuuksien ja edellytysten tunnistaminen
Ensimmäinen näkökulma liittyy yhteisöenergian mahdollisuuksien edellytysten tunnistamiseen, jotka ovat hyvin erilaisia eri kunnissa. Yhdessä on aktiivista kansalaistoimintaa, toisessa yrityskulttuuria ja kolmannessa hyvät maantieteelliset olosuhteet.
Yhtäältä on löydettävissä mahdollisuuksia, joissa on hyvät edellytykset yhteisöenergialle. Näitä ovat esimerkiksi asuinalueiden korttelienergiayhteisöt, joissa paikallinen lämmön ja sähkön jakaminen on luonteva toimintatapa.
Toisaalta kyse voi olla sopivien yhteisöjen tunnistamisesta, joissa energia voi muodostua osaksi yhteisöjen käytäntöjä. Esimerkiksi kylätaloilla toteutetut energiahankkeet ovat olleet yhteisöenergian kannalta hyvää maaperää. Uusia asuinalueita rakennettaessa yhteisöenergian edellytyksiä voidaan luoda jo suunnitteluvaiheessa.
Kunnissa on mahdollisuus hyödyntää erilaisia paikallisia tietovarantoja myös yhteisöenergian edellytysten parantamiseen. Olkoon kyse palvelurakenteen ja maankäytön suunnittelusta, kansalaistiedosta tai yhdistystoiminnasta, yhteisöenergian mahdollisuuksia voidaan tunnistaa aktiivisesti.
Toinen askel: Katse energiamurrokseen paikallisena kysymyksenä
Toinen näkökulma liittyy energiaratkaisujen paikalliseen suuntaamiseen, eli paikallisiin visioihin ja strategioihin esimerkiksi ilmasto- ja energiatyössä. Yleensä energiantuotannosta ja energiaverkoista keskustellaan kansallisella tasolla tai alueellisesti maakuntakaavoissa, jolloin eri toimijoiden roolit jäävät helposti epämääräisiksi. Yhteisöenergian kannalta juuri paikalliset tulevaisuuskuvat ovat keskeisiä.
Samalla paikallisen toiminnan rooli energiajärjestelmän toiminnassa on korostunut. Uusiutuvan energian, varsinkin tuulivoiman lisääminen on lisännyt energian vaihtelevuutta, joka vaatii tuotannon ja kulutuksen paikallista tasaamista sähköverkon vakauden turvaamiseksi. Energiayhteisöillä voi olla rooli sähköverkon paikallisten pullonkaulojen hallinnassa niin paikallisen tuotannon, kulutuksen kuin energiavarastojenkin näkökulmista.
Energiayhteisöt osana paikallista kriisinkestävyyttä
Näin energiayhteisöt ovat osa paikallista muutoskestävyyttä, kun paikalliset häiriöt vaikuttavat entistä todennäköisemmiltä. Sopeutumistoimena muuttuvaan maailmaan energiayhteisöt voivat tarjota kuntalaisille toimijuuden ja hallinnan tunnetta.
Suuntaaminen tarkoittaa toimijoiden välisen keskustelun tukemista ja intressien yhteensovittamista. Käytännössä se voi näkyä vaikkapa tavoitteena perustaa kuntaan energiayhteisöjä. Kaupunkien energiakorttelien ohella kyse voi olla vaikkapa maaseudun biokaasuyhteisöistä tai alueellisista aurinkovoimaloista.
Kolmas askel: Konkreettinen tuki energiayhteisöjen toiminnalle
Kolmas näkökulma energiayhteisöihin liittyy toimeenpanoon, eli konkreettiseen tukeen yhteisöjen toiminnalle. Kuntien toimivaltaan kuuluu edelleen esimerkiksi kaavoitus ja rakennusvalvonta, jotka varmistavat maankäyttöä koskevien päätösten lakisääteisyyden.
Energiayhteisöjä koskevien paikallisten valmiuksien hyödyntäminen edellyttää kuitenkin hieman laajempaa roolia, jossa kunnan viranomaiset tarjoavat myös neuvontaa ja tukea hankkeiden läpiviemiseen.
Viime aikoina esimerkiksi rakennusvalvontaa on ohjattu kiinnittämään huomiota ennen kaikkea käsittelyaikojen pituuteen, jolloin valvonta uhkaa muuttua kumileimasimeksi, joka joko hyväksyy tai hylkää valmiin suunnitelman. Kuitenkin yhteisöt tarvitsevat myös tiedollista tukea ja palautetta suunnitelman valmistelussa, jotta suunnitelmat ovat toteuttamiskelpoisia ja kannattavia.
Energiayhteisöt alueen elinvoiman vahvistajina
Toisaalta energiayhteisöjen huomioiminen toimeenpanossa voi tarkoittaa esimerkiksi kumppanuuksia yritysten kanssa, koska energiaomavaraisuuden parantaminen ja yritysten väliset symbioosit parantavat myös alueen elinvoimaa. Yhteisöenergia eri muodoissaan ei siis ole ylimääräinen teema paikalliseen päätöksentekoon, vaan näkökulma, jonka monet toimijat ovat ehkä jo tunnistaneet ilman selkeää nimeä.