Hyppää sisältöön

Vähähiilisiä hankintoja ympäristöjalanjälkimenetelmällä?

RSS
24.4.2020 Johanna Suikkanen, Satu Turula ja Reetta Huomo

Julkisten hankintojen kokonaishiilijalanjäljestä yli puolet syntyy kuntien ja kuntayhtymien hankinnoista. Hankintamenoiltaan maan kärkeen asettuvan Helsingin kaupungin hankinnoista ja investoinneista syntyvä hiilijalanjälki oli vuonna 2018 0,81 Mt CO2e. Jotta Helsingin hiilineutraalisuustavoite toteutuu vuoteen 2035 mennessä, tarvitaan uusia käytäntöjä edistämään vähähiilisiä hankintoja.

Tuotteiden ilmastovaikutusten vertailtavuus on ensiarvoisen tärkeää julkisten hankkijoiden näkökulmasta, mutta erilaisten menetelmien eroavaisuudet johtavat helposti vertailukelvottomaan tietoon. Euroopan komission vuonna 2013 julkaisemassa suosituksessa ehdotetaan tähän pulmaan ratkaisuksi ympäristöjalanjälkimenetelmää. SYKE ja Helsingin kaupunki päättivät selvittää menetelmän hyödynnettävyyttä hankinnoissa.

Mitä ympäristöjalanjälki kertoo

Ympäristöjalanjäljellä (PEF eli Product Environmental Footprint) määritetään tuotteen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset. Nykyisellään menetelmä pitää sisällään 16 ympäristövaikutusluokkaa, joista yksi on ilmastonmuutos. Euroopan laajuisessa yhteistyössä kehitetyllä menetelmällä voidaan selvittää muun muassa tuotteen vaikutukset ekotoksisuuteen, happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja luonnonvarojen ehtymiseen.

Tuoteryhmän PEFCR-säännöt kertovat, mitkä ovat kyseisen tuotteen tärkeimmät ympäristövaikutukset ja missä elinkaaren vaiheessa ne syntyvät. Säännöt ovat edellytys sille, että laskennan tuloksia on mahdollista käyttää tuotekohtaiseen vertailuun. Säännöt avaavat myös, mitä tietoa tulee kerätä suoraan laitoksilta ja tuoteketjutasolta, ja mihin puolestaan voi hyödyntää PEFin hyväksytyistä tietokannoista peräisin olevia lähtötietoja. Tietokannat ovat maksutta käytettävissä ainoastaan silloin, kun niitä käytetään PEFCR-sääntöjen mukaiseen laskentaan.

Julkisen hankinnan näkökulmasta haasteena on, että PEFCR-sääntöjä on tällä hetkellä vain 17:lle tuoteryhmälle. Esimerkiksi pesuaineille, sisämaaleille ja tietyille elintarvikkeille, kuten maitotuotteille on jo olemassa PEFCR-säännöt. Vuoteen 2021 mennessä viidelle uudelle ryhmälle, esimerkiksi tekonurmelle ja vaatteille, kehitetään säännöt.

Hiilijalanjälki testissä Helsingin maitotuotteiden hankinnassa

Ympäristöjalanjälki nousi esille Helsingin kaupungin järjestämässä maitotuotteiden ympäristö- ja vastuullisuusnäkökulmia käsitelleessä markkinavuoropuhelussa. Pohdinnan alla oli vertailukelpoisen hiilijalanjälkitiedon saatavuuden edistäminen ja sen hyödyntäminen osana kilpailutusta. Maitotuotteille on olemassa PEFCR-säännöt ja pohdimme, miten hiilijalanjälkitietoa voisi hyödyntää kilpailutuksessa. Lisäksi ajatuksena oli valmistaa markkinaa vastaamaan julkisen sektorin ilmastotavoitteisiin.

Markkinavuoropuhelun ja asiantuntijoiden kuulemisen myötä kävi selväksi, että maitotuotteiden hiilijalanjälkilaskenta ei ole vielä niin yhdenmukaista, että hiilijalanjälkitietoa voisi tällä hetkellä käyttää kilpailutuksessa vertailuperusteena. PEFCR-sääntöjen avulla volyymituotteen hiilijalanjälkitietoa voisi kuitenkin kartoittaa osana sopimusta.  Koska Helsingin tarkoitus oli laskea ainoastaan tuotteen hiilijalanjälki, muodostui tietokantojen maksullisuus PEFin hyödyntämisen yhdeksi kompastuskiveksi. Lisäksi tietokantalisenssien nopea vanhentuminen ja sääntöjen päivityssuunnitelmien epäselvyys epäilyttivät. Lopulta päädyttiinkin siihen, että tämän hankinnan osalta muilla tuotantoketjun ilmastovaikutuksiin paneutuvilla kriteereillä sekä sopimusaikaisilla toimilla saavutetaan suurin vaikuttavuus ilmasto- ja ympäristötavoitteiden näkökulmasta.

Ympäristöjalanjäljen mahdollistama yhtenäinen laskentatapa nähdään kuitenkin tärkeänä, ja Helsinki aikoo tarkastella sen hyödyntämismahdollisuutta uudestaan seuraavalla maitotuotteiden kilpailutuskerralla. Oleellista on myös muistaa, että ilmastovaikutusten huomioiminen ei poista tarvetta laajemmalle vastuullisuustarkastelulle.

Tulevaisuuden työkalu?

Ympäristöjalanjälkimenetelmän laajentuminen koskemaan merkittäviä julkisten hankintojen tuoteryhmiä antaisi hyvät edellytykset kokonaisvaltaiseen ympäristövaikutusten huomioimiseen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että hiilijalanjäljen kannalta merkittäville julkisen hankinnan kohteena oleville tuotteille ei tule löytymään laskentasääntöjä ainakaan lähitulevaisuudessa.

Toistaiseksi hiilijalanjälki on Suomessa yleistynyt kriteerinä lähinnä rakennusurakoissa, joissa kansallisesti hyväksytty laskentatapa mahdollistaa vertailukelpoiset laskentatulokset ja hiilijalanjälkitieto voidaan huomioida osana suunnittelua. Lisäksi uudisrakennuksille tullaan lähitulevaisuudessa asettamaan hiilijalanjälkikatto lainsäädännön kautta, mikä entisestään edistää hiilijalanjälkitiedon käytettävyyttä alalla.

Päätöksiä PEFin käytöstä on odotettavissa ensi vuoden puolella. Maaliskuussa julkaistun EU:n kiertotalousohjelman mukaan ympäristöjalanjälkeä tullaan edistämään ympäristöominaisuuksien todentamisessa. Suomen hallitusohjelman perusteella hiili- ja ympäristöjalanjäljen sisällyttäminen hankintalakiin on mahdollista. Jo näistäkin syistä on tärkeää kerätä käytännön näkemyksiä menetelmän soveltuvuudesta ja kompastuskivistä. Kannustammekin jakamaan kokemuksia ympäristöjalanjälkimenetelmän käytöstä hankintojen yhteydessä.

Käy kurkkaamassa juuri julkaistusta raportista, millä tavoin ympäristöjalanjälkeä on mahdollista hyödyntää jo nyt julkisissa hankinnoissa!

tutkija Johanna Suikkanen, Suomen ympäristökeskus, projektikoordinaattori Satu Turula, Helsingin kaupunki ja 
projektiasiantuntija Reetta Huomo, Helsingin kaupunki

 

Helsingin kaupunki on mukana Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia (Canemure) -hankkeessa osahankkeella Hiilijalanjälkikriteerit kestävien hankintojen edistäjänä.

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.