Hyppää sisältöön

Koronapandemian opit ilmastokestävään kaupunkisuunnitteluun

RSS
17.11.2020 Päivi Tikkakoski ja Auni Haapala

Maailmanlaajuinen COVID-19-pandemia on lyhyessä ajassa vaikuttanut radikaalisti tapaamme olla, elää ja liikkua kaupungeissa. Yhteiskuntien ja kaupunkien ”sulkeminen” vähensi nopeasti ilmansaasteita ja pudotti myös hieman maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjä, mutta vain hetkellisesti. Pandemia onkin herättänyt tutkijat sekä Suomessa että ulkomailla tarkastelemaan koronatilanteen vaikutuksia siihen, miten liikumme ja käytämme aikaa, rahaa ja muita resursseja. Voisiko kriisistä syntyä myös uusia kestäviä ja vähäpäästöisempiä käytäntöjä?

Kriisissä myös resilienssin eli muutoksen sietokyvyn merkitys on konkretisoitunut. Useat kaupungit ovatkin jo alkaneet perusteellisesti arvioida vallitsevia suunnittelun ja rakentamisen tapoja sekä niiden toimivuutta nyt ja tulevaisuudessa (Yle ja HS).

Lähiluonnon ja kaupunkitilojen merkitys korostuu

Korona-aikana erityisesti yhteisen kaupunkitilan, viheralueiden ja lähiluonnon tarjoamien virkistysmahdollisuuksien arvo on kasvanut entisestään. Niitä on myös käytetty entistä enemmän ja monipuolisemmin. Suomen kaupungit ovat vielä toistaiseksi suhteellisen pieniä ja enimmäkseen väljiä, mutta myös meillä kehitys on kulkenut kohti tiiviimpää kaupunkirakennetta. Tiivis kaupunki voi olla energiankäytön ja liikenteen kannalta tehokkaampi ja edullisempi, mutta se voi myös lisätä uudenlaista haavoittuvuutta ilmasto-olojen muuttuessa. Kun helleaallot ja rankkasateen lisääntyvät, viheralueet voivat auttaa pienentämään tulvariskiä, tarjota varjoa ja viileyttä sekä ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.

Koronakriisi on osoittanut, että lähiluonnolla on iso merkitys myös ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Viheralueiden arvonnousu on jo läsnä kaupungeissa: esimerkiksi Helsingin kaupungissa viheralueiden kehittämistä ja suojelua koskevissa päätöksissä on jo kenties kesällä ollut nähtävissä myös pandemian vaikutus.

Koronakriisin myötä monien julkisten kulttuuri- ja harrastustilojen aukioloa on rajoitettu tai ne ovat olleet suljettuna kokonaan. Esimerkiksi mökkikauppa onkin tänä vuonna vilkastunut kaupunkilaisten etsiessä väljyyttä ja rauhaa muualta. Kestävän kehityksen sekä alueellisen tasa-arvon näkökulmasta nykyinen kriisi herättää pohtimaan, tulisiko kaupungeissa olla nykyistä enemmän yhteisiä tiloja ja alueita, jotka soveltuvat moneen eri käyttöön - kohtaamiseen, harrastamiseen ja leikkiin sekä myös vain olemiseen ja rentoutumiseen?

Miten käy kestävän liikkumisen murrokselle?

Liikenteessä koronakriisi on vähentänyt kaupungeissa erityisesti joukkoliikenteen käyttöä ja lisännyt yksityisautoilun houkuttelevuutta. Toisaalta pyöräilyn ja kävelyn suosio koronaturvallisina liikkumistapoina on kasvanut. Etätyön myötä liikkumisen tarve on kokonaisuudessaan vähentynyt. Onkin hyvä pohtia, millaisia vaikutuksia tulevaisuudessa mahdollisesti lisääntyvällä etätyöllä on ja miten kestävän liikkumisen edellytyksiä voitaisiin kaupungeissa parantaa.

Liikenteen päästöjen vähentämisen kannalta erityisesti lähialueilla tehtävillä matkoilla suuri merkitys. Tähän voidaan vaikuttaa niin yhdyskuntarakenteen suunnittelulla kuin joukkoliikenteen palvelutasoa parantamalla. Esimerkiksi Hinku-verkostoon kuuluvassa Turussa on viime vuosina panostettu kävelyn ja pyöräilyn sujuvuuteen muun muassa kehittämällä kevyen liikenteen väyliä, opasteita, pyöräpysäköintiä ja kaupunkipyöräpalvelua. Tutkimusten mukaan nämä tekijät lisäävät sekä pyöräilyn että kävelyn koettua vaivattomuutta, sujuvuutta (esim. matka-aika, vaihtaminen) sekä turvallisuutta, mikä vaikuttaa kustannusten ohella merkittävästi sitoutumiseen eri kulkutapoihin.

Kestävää liikkumista voidaan tukea esimerkiksi siten, että tuodaan peruspalvelut lähelle naapurustoja tai asuinalueita. Tämä lisää samalla alueiden tasa-arvoisuutta ja elävöittää kaupunkia.

Kevyen liikenteen vahvistaminen edistää myös kaupunkien kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen erilaisiin lieveilmiöihin, kuten energiashokkeihin ja sään ääri-ilmiöistä johtuviin poikkeustiloihin. Lisäksi kevyt liikenne vähentää ilmansaasteita, meluhaittoja ja liikenneruuhkia sekä lisää ihmisten arkiliikuntaa, mikä vaikuttaa myönteisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Kevyen (ja joukkoliikenteen) edistäminen voikin vähentää esimerkiksi parkkitilan tarvetta, jolloin vapautuvaa kaupunkitilaa voidaan hyödyntää virkistymiseen ja liikunnan harrastamiseen sekä viheralueiden muodossa.

Koronakriisi luo pohjaa uusille toimintatavoille

Koronan vaikutukset ovat näkyneet myös päivittäisessä työssämme Canemure-hankkeessa, kun kokoukset ja työpajat ovat siirtyneet yksinomaan verkkoon. Samalla pandemia tarjoaa myös meille tilaisuuden tarkastella tämänkaltaisen kriisin synnyttämiä tarpeita ja muutoksia asumiseen, liikkumiseen sekä viher- ja virkistysalueiden ja palveluiden käyttöön. Kriisin oppeja voi soveltaa, kun kehitämme kaupunkeja ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen huomioiden.

 

Päivi Tikkakoski, tutkija, Suomen ympäristökeskus
Auni Haapala, tutkija, Ilmatieteen laitos

Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos kehittävät ilmastokestävän alue- ja kaupunkisuunnittelun opasta osana Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia (Canemure) -hanketta.

Lähteet

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.