Hyppää sisältöön

Elinkaaripäästöjen laskennalla energiantuotannon ytimeen: aurinko-, geo-, tuuli-, vesi- ja ydinvoima puhtaimpia energialähteitä

RSS
15.9.2020 Karoliina Auvinen

Ilmasto- ja energiakeskusteluissa monet pohtivat kriittisesti, kuinka paljon bio-, tuuli- tai aurinkoenergia oikeastaan vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä?

Valtioiden ja kuntien päästölaskennassa käytetään yleisesti “piipunpään” päästöihin perustuvia päästökertoimia, jolloin aurinko-, tuuli-, vesi- ja ydinvoiman päästöt lasketaan nollaksi. Myös bioenergian päästöt lasketaan yleensä nollaksi, koska poltetun biomassan hiilen oletetaan sitoutuvan takaisin kasvaviin metsiin, vaikka piipusta tuleekin vastaavat päästöt kuin kivihiilestä ja turpeesta.

Monet esittävät näitä päästökertoimia kohtaan kritiikkiä sillä perusteella, että bioenergian poltosta sekä aurinkopaneelien ja sähköturbiinien valmistuksesta aiheutuu päästöjä.

Kattavimmin energialähteiden päästöjä voidaan tarkastella ja vertailla elinkaaripäästöjen laskentamenetelmällä (life cycle assessment), joka on laaja-alaisin menetelmä tuotteiden ja tuotannon päästöjen tarkasteluun. Elinkaaripäästöihin lasketaan mukaan laitteiden ja raaka-aineiden valmistuksen, käytön ja jätteiden päästöt mahdollisimman kattavasti.

Miksi sitten elinkaaripäästökertoimet eivät ole vakiintuneet käyttöön päästöjen virallisissa laskennoissa? Päällimmäiset syyt ovat, että elinkaaripäästöjen laskenta on monimutkaista ja työlästä eivätkä laskentamenetelmät ole vakiintuneet lähtötietojen käytön osalta. Näin ollen tapaustutkimusten tulokset poikkeavat toisistaan usein merkittävästikin, riippuen käytetyistä oletuksista ja rajauksista.

Elinkaaripäästöarvioista on tehty yhteenvetokatsauksia, joihin on koottu tuloksia isommasta määrästä eri tutkimuksia. Esimerkiksi IPPC:n ja EU:n julkaisut antavat oikean suuntaisen kuvan energialähteiden elinkaaripäästöistä.

Energialähteiden elinkaaaripäästöt
Arvioita energialähteiden elinkaaren aikaisista päästöistä. © Koffi B. et al., 2017 ja Schlömer S. et al., 2014.

Yhteenvetokatsausten tulokset osoittavat, että tuuli-, aurinko-, vesi-, ydin- ja geotermisen energian elinkaariset päästöt ovat merkittävästi alhaisemmat verrattuna fossiilisten polttoaineiden ja turpeen päästöihin. Bioenergian päästöt riippuvat metsien hiilivarastojen kehityksestä ja vaihtelevat jakeittain sen mukaan, onko kyse esimerkiksi biojätteistä, peltobiomassasta vai puusta. Biomassa voi olla vähäpäästöistä lähinnä silloin, kun sen käytön rinnalla metsien ja peltojen hiilivarastoja ylläpidetään - tai hiilinieluja mieluiten kasvatetaan.

On kuitenkin tärkeää huomioida, etteivät elinkaaripäästöt kuvaa laajasti eri energiantuotantomuotojen ympäristöhaittoja. Menetelmä ei esimerkiksi huomioi ydinpolttoaineiden radioaktiivisuuden haittoja tai vesivoiman ja biomassan käytön mahdollisia haittoja biodiversiteetille.

Erityisasiantuntija Karoliina Auvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE

Lähteet

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.