Jyri Seppälä © Kai Widell
Vanha viisaus ”Mitä et voi mitata, sitä et voi johtaa” liittyy myös kuntien ja maakuntien ilmastonmuutoksen hillintätyöhön. Kasvihuonekaasupäästöjen kehityksen arvioinnin edellytyksenä on, että eri toimenpiteiden päästövaikutuksia voidaan mitata. Tavoitteita on vaikea saavuttaa, jos ei tiedetä, kuinka kaukana niistä ollaan. Jos asiat eivät kehity toivotulla tavalla, tarvitaan johtamista tilanteen oikaisemisessa.
Jotta johtaminen onnistuisi, täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa muutosta vaativiin asioihin. Tämä päätee myös päästövähennyksiin. Kunnilla on ollut kuitenkin hyvin vaikea vaikuttaa etenkin liikenteen ja maatalouden päästöihin. Kunnasta riippuen nämä sektorit voivat näytellä alueen kokonaispäästöistä merkittävää osaa, minkä takia näiden sektorien päästölaskentaan on haluttu muutoksia.
Kunnissa sovellettavan ns. Hinku-päästölaskennan lähtökohtana on ollut alusta pitäen löytää laskentasääntöjä, jotka kannustavat kuntia toimimaan päästöjen hillinnässä. Toisaalta kuntien päästölaskennassa on jouduttu ottamaan huomioon tietojen saatavuus ja se, että kuntien laskentasäännöt toteuttavat Suomen virallista kasvihuonekaasuinventaarion tulosta.
Ratkaisuja liikenteen ja maatalouden laskentaan
Liikenteen osalta päästölaskennassa on pystytty etenemään kannustavampaan suuntaan, kun läpikulkuliikenne ei enää samalla tavalla näyttäydy kuntakohtaisissa tuloksissa. Lisäksi Suomen tiukahkot ilmastotavoitteet vauhdittavat kuntien liikenteen päästöjen reilua laskua vuoteen 2030 mennessä.
Maatalous on monella tavalla liikennettä ongelmallisempi. Tällä hetkellä maataloustuottajille on hyvin vähän kannustimia ilmastotyöhön. Hinku-laskennassa on kuitenkin mahdollisuus sisällyttää esimerkiksi turvemaiden kosteikkoviljelyn vaikutukset mukaan siten, että ne vähentävät muiden sektorien päästöjä. Sama koskee hiilensidonnan lisäämistä.
Ennen kuin näitä maatalouden hillintätoimia aletaan laajamittaisesti toteuttaa, tarvitaan kuntia tukevia ratkaisuja valtion suunnalta. Kunnilla on kuitenkin jo nyt mahdollisuus edistää uusiutuvan energian tuotantoa alueellaan ja hyvittää näin alueensa muita päästöjä.
Maakuntatasolla Hinku-laskennan nykyiset epäkohdat tasoittuvat, kun erilaisten kuntien erityspiirteet päästöineen lasketaan yhteen. Tämän takia nykyinen suuntaus kohti Hinku-maakuntia on toivottavaa. Kukin kunta keskittyy niihin asioihin, missä voi päästöjään vähentää, ja yhdessä luodaan toimintamalleja, joilla 80 prosentin päästövähennys vuoteen 2030 mennessä onnistuu.
Kulutusperäinen päästölaskenta tuo uuden näkökulman
Samaan aikaan on voimistunut ajatus, että kuntien pitäisi saada näkyviin myös kulutusperäiset päästönsä, koska tämä antaisi oikeudenmukaisemman kokonaiskuvan päästöistä. Suomen ympäristökeskus kehittääkin tällä hetkellä kulutukseen perustuvaa päästölaskentaa, joka valmistuu vuoden 2022 alkupuoliskolla.
Kulutusperusteisessa laskennassa päästöiksi lasketaan vain kaikki alueen kulutusta palvelevien tuotteiden ja palveluiden tuotantoketjussa syntyvät päästöt niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kaikkea tätä lähtötietoa ei pystytä yksityiskohtaisesti arvioimaan, minkä takia laskennassa joudutaan tekemään kompromisseja.
Kulutusperusteista tietoa tarvitaan, jotta ymmärrys suomalaisten aiheuttamasta globaalista hiilijalanjäljestä aukenee. Tiedon avulla voidaan myös paremmin arvioida toimet, joilla voidaan vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin kunta- ja maakuntarajojen ulkopuolella.
Kulutusperäisen päästölaskennan tulokset eivät tule korvaamaan nykyistä Hinku-laskentaa kunta- ja maakuntatasolla, mutta ne antavat ilmastotyöhön uuden seurantaulottuvuuden. Toisaalta on todennäköistä, että Hinku-laskentaan tulee mukaan ajan mittaa uusia kulutusperäisiä piireteitä.
Jyri Seppälä, Hinku-verkoston valtakunnallinen vetäjä, professori, Suomen ympäristökeskus SYKE