Hyppää sisältöön

Julkisia ilmastoinvestointeja tarvitaan – miten käy työllisyyden?

Uutinen 12.1.2021 klo 15.06
© Unsplash

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää uusia, vähähiilisiä toiminta- ja tuotantotapoja yhteiskunnassamme. Esimerkiksi liikenteen, energiahuoltojärjestelmän ja rakennusten päästöjen leikkaaminen on nykyisellä infrastruktuurilla milteipä mahdotonta. Tarvitaan investointeja, jotka mahdollistavat sähköautojen lataamisen, päästöttömän sähköntuotannon lisäämisen ja rakennusten energiatehokkuuden parantamisen.

Investoinnit ovat vaikutuskanava, jonka kautta ilmastopolitiikka vaikuttaa työllisyyteen. Ilmasto- ja työllisyystavoitteiden yhteensovittamiseksi on olennaista tarkastella ilmastotavoitteita edistävien julkisten investointien työllisyysvaikutuksia. Julkisiksi investoinneiksi voidaan lukea valtion ja kuntien sekä valtion tukea saavien yksityisten yritysten ja kotitalouksien investoinnit esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöönottoon, julkiseen liikenteeseen sekä turpeen ja kivihiilen käytöstä luopumiseen.

Miksi tarkastelemme julkisia investointeja? Tähän on muutamakin syy. Julkiset investoinnit ja niihin liittyvät rahoitusinstrumentit ovat osa valtion ja kuntien päättäjien työkalupakkia. Lisäksi monet energiahuollon laitokset ja verkot ovat julkisomisteisia. Kolmanneksi, yritykset ja kotitaloudet eivät välttämättä vielä pidä vähähiilisyyttä edistäviä investointeja omalla kohdallaan kannattavina, koska päästöjen negatiivisia vaikutuksia ei ole täysin sisäistetty hintoihin. Siksi saatetaan tarvita julkista tukea, joka sysää tarvittavia investointeja liikkeelle. Kuitenkaan kaikissa vähähiilisyysinvestoinneissa ei tarvita julkista tukea, vaan uutta infrastruktuuria rakennetaan myös markkinaehtoisesti.

Mistä investointeihin liittyvät työvoiman tarve ja työllisyysvaikutus syntyvät?

Investoinneissa tarvitaan erilaisia koneita ja laitteita, niiden osia, raaka-aineita sekä asennus-, rakennus ja viimeistelytyötä. Ilmastopolitiikkaan liittyvät investoinnit lisäävät tuotteiden kysyntää, jonka tyydyttämiseksi tarvitaan tuotantoa eri toimialoilta. Nämä ovat investointien suoria vaikutuksia. Jotta toimialat pystyvät tuottamaan investoinnissa tarvittavat tuotteet ja palvelut, ne vastaavasti tarvitsevat tuotantopanoksia muilta toimialoilta. Näin investointikysyntä aiheuttaa taloudessa sykäyksen, joka etenee eri arvoketjuja pitkin läpi tuotantojärjestelmän. Nämä vaikutukset ovat investointien epäsuoria, välillisiä tai kerrannaisvaikutuksia – riippuen mitä terminologiaa haluaa käyttää.

Esimerkiksi kaukolämpöjärjestelmään kytkettävän syvän maalämpöyksikön rakentamiseksi tarvitaan pumppuja, kompressoreita ja muita laitteita, lämpökaivojen poraamista, lämmönkeruuputkistojen asentamista ja muita rakentamiseen liittyviä palveluita (mm. suunnittelua). Vastaavasti sähköautojen pikalatauspisteen rakentaminen edellyttää selvitys- ja suunnittelutyötä, sähkötöitä tarvikkeineen, maanrakennustöitä ja itse latauslaitteiston. Edellä mainitut tuotteet ja palvelut aikaansaavat niitä tarjoavissa yrityksissä suoria vaikutuksia ja muualla taloudessa välillisiä vaikutuksia.

Investointien vaikutuksia arvioidaan ensin tuotannon avulla. Tuotantoa mitataan euromääräisenä tuotoksena. Investoinnin edellyttämä tuotantotoiminta muunnetaan arvioksi työvoiman tarpeesta toimialoittaisilla työllisyyskertoimilla. Summaamalla toimialojen työvoimatarpeet yhteen saadaan arvio investoinnin työvoimatarpeesta koko kansantalouden tasolla.

Investointien työllisyysvaikutusten vertailu on vaivatonta. Kaikki investoinnit arvioidaan samalla menetelmällä ja yhtä arvokasta (esim. yhden milj. euron) investointia tarkastellen. Investointien analysoinnissa hyödynnetään Suomen ympäristökeskuksen yhteiskehittämää Suomen talouden panos-tuotosmalli ENVIMATia. Mallissa on kuvattu kohtuullisen tarkasti talouden tuotantotoiminta toimialoineen (148) ja tuoteryhmineen (229). Panos-tuotosmenetelmä on laajasti kansainvälisessä käytössä, ja sen vahvuudet ja rajoitteet tunnetaan hyvin.

Miksi investointien työllisyysvaikutukset vaihtelevat?

Erot investointien työvoimatarpeissa syntyvät neljästä keskeisestä tekijästä. Ensiksikin, investoinneissa tarvittavat tuotteet ja palvelut vaihtelevat, joten investointikysyntä voi kohdistua eri toimialoille. Toiseksi, toimialojen välituotekäyttö ja kytkennät taloudessa vaihtelevat. Jotkin toimialat ovat voimakkaammin keskinäisriippuvaisia kuin toiset. Kolmanneksi, toimialojen työvoimaintensiivisyys vaihtelee. Mitä työvoimavaltaisempi toimiala on, sen suurempia ovat työllisyysvaikutukset kyseisen toimialan lisätessä tuotantoaan.

Neljäs vaikuttava seikka on investointien kohdistuminen kotimaiseen tuotantoon ja tuontituotteisiin. Joitakin koneita ja laitteita ei juuri valmisteta Suomessa, jolloin investointi ei kohdistukaan koneiden osalta kotimaahan, vaan ”valuu” ulkomaille. Esimerkiksi sähköauton pikalatauspisteen keskeistä laitteistoa ei valmisteta kotimaassa, joten vain osa investoinnin luomasta kysynnästä kohdistuu kotimaan. Maalämpöpumppuinvestoinnin kohdalla kaivon poraaminen on miltei täysin kotimaista toimintaa, jolloin myös työllisyysvaikutukset kohdistuvat Suomeen.

Työllisyyttä lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä

Ilmastoinvestointeja voidaan tarkastella lyhyen aikavälin taloutta piristävinä toimenpiteinä tai pidemmällä aikavälillä positiivisia talousvaikutuksia aikaansaavana täysin uutena tuotantotoimintana. Tutkimus- ja kehitystyöhön suunnattavilla investoinneilla voidaan edistää myös vihreiden teknologioiden tuotannon kansainvälistä kilpailukykyä. Kehitysinvestoinnit tosin kantavat useimmiten hedelmää vasta pitkällä aikavälillä, ja kehitystyön onnistumiseen liittyy epävarmuutta. Kilpailukyvyn parantumisen kautta voidaan lisätä sekä kotimaassa tehtävien investointien kotimaisuusastetta että viedä kotimaista tuotantoa ulkomaille.

Toisaalta ilmastonmuutoksen hillinnässä edellytetään nopeasti vaikuttavia investointeja, jotka toteutetaan pääosin nykyisillä tuotantorakenteilla. Lyhyellä aikavälillä saavutettavien ,työllisyysvaikutusten kannalta kotimaista osaavaa työvoimaa tulee olla käytettävissä nopeasti. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella koko investoinnin toteuttamisessa vaadittujen tuotekohtaisten panosten ja toimialakohtaisen osaavan työvoiman saatavuutta. Tässä esimerkiksi panos-tuotosmallien tuottama ennakoiva tieto on tarpeen; sen avulla osaamista voidaan pyrkiä kehittämään lyhyelläkin aikavälillä. Esimerkiksi sähköasentajien kysyntä kasvaa niin sähköjärjestelmään kuin sähköön perustuvaan lämmitysjärjestelmään tehtävien investointien myötä.

Investoinneissa käytettävien tuotteiden kotimaisuusasteen parantaminen voidaan nähdä keinona edistää työllisyyttä. Tuotemarkkinat ovat kuitenkin kansainväliset, eikä yksittäisen valtion ole järkevää pyrkiä valmistamaan kaikkia tarvitsemiaan tuotteita ja palveluja itse. Tuotantotoimintaa on järkevää harjoittaa aloilla, jotka ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja joilla työn tuottavuus on korkea. Esimerkiksi Suomessa ei kannata valmistaa tuuliturbiineita, jos tuotantotoiminta on Saksassa ja Tanskassa kilpailukykyisempää.

Investointien työllisyysvaikutusten arvioinnissa on syytä huomata, että toisaalla tehdyt investoinnit voivat poissulkea investointeja muualla kansantaloudessa. Syynä on sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin budjettirajoite. Toisin sanoen, myös muut kuin ilmastoinvestoinnit voivat aikaansaada työllisyyttä. Näiden nk. syrjäytysvaikutusten arviointi panos-tuotosmallilla on haastavaa. Mutta mikäli ilmastoinvestointeihin käytettävissä oleva rahamäärä otetaan annettuna, panos-tuotosmallin kehikossa voidaan vertailla vaihtoehtoisten investointien työllisyysvaikutuksia.

Lopuksi, ilmastoinvestoinneilla tulee pyrkiä päästövähennysten saavuttamiseen. Siten julkisia varoja tulisi suunnata ensisijaisesti kohteisiin, joissa työllisyysvaikutusten lisäksi voidaan saavuttaa suurimmat päästövähennykset. Tällaisia ovat esimerkiksi fossiilisia polttoaineita korvaavat lämpöpumppuinvestoinnit.

Teksti: tutkija Hannu Savolainen ja tutkija Santtu Karhinen, Suomen ympäristökeskus SYKE

ETLA, SYKE ja Demos Helsinki selvittävät Valtioneuvoston kanslialle ilmastopolitiikan työllisyysvaikutuksia tiiviissä vuorovaikutuksessa keskeisten sidosryhmien kanssa. VN TEAS -tutkimushankkeessa selvitetään muun muassa ilmastopolitiikan työllisyysvaikutusten keskeisiä vaikutuskanavia sekä osaamistarpeiden ja ammattirakenteen muutoksia siirryttäessä kohti vähähiilistä taloutta. Lisäksi arvioidaan, millaisia ilmastopolitiikkaan liittyviä toimia voidaan pitää työllisyyden näkökulmasta erityisen riskialttiina ja toisaalta, millä toimilla on eniten potentiaalia yhdistää korkea työllisyys kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan.

Tutustu hankkeen aikaisempiin kirjoituksiin: 

Tutkimusryhmän yhteystiedot

  • Hankkeen johtaja: Tero Kuusi, ETLA, tero.kuusi@etla.fi, puh. 041 444 8144
  • Hankkeen vuorovaikutus: Tuuli Kaskinen, Demos Helsinki, tuuli.kaskinen@demoshelsinki.fi, puh. 050 514 9752
  • Tutkimuskumppani: Johanna Pohjola, SYKE, johanna.pohjola@syke.fi, puh. 0295 251 518

  • Tulosta sivu